Huh miten yksi viikko voi viedä voimia. Viikko sitten mies sairastui yllättäen aika pahasti ja ihan säikäyttikin tämän mamman. Onneksi nyt tuo mokoma alkaa olla jo lähes entisellään ja normaali arki alkaa palata elämään. Tulipahan koettua millaista olisi olla kolme huollettavaa, eli kiirettä piti toisin sanoen. Nyt tiedän myös mikä on kotisairaala ja kuinka paljon meidän parivuotias näyttää olevan innoissaan lääkärin ammatista. Kesällä ostamani leikkilääkärinsalkku on ollut ahkerassa käytössä ja isää, vauvaa sekä nukkeja on hoidettu ahkerasti. Tuo äidin retropotkarissa poseeraava kaksi kuukautta vanha mötky on niin suloinen. Päivisin saamme nauttia mitä iloisimmista hymyistä, mutta iltaisin raukalla meinaa vain olla jotain koliikin oireita ja itkuista oloa. Eli nämä yleensä rauhalliset (bloggauskin)ajat ovat näinä päivinä olleet hieman kortilla. Kaikki on onneksi kuitenkin oikein hyvin. Tänä iltana haistoin syksyn tuulessa. Aika ihanaa kun syksy on täällä!
-
Oh my, our last week was quite crazy. A week ago my hubby got suddenly pretty ill and even scared me there a bit. Luckily he starts to be ok already and we are starting to get back to the usual everyday life. Now I've experienced how life would be if I had three to take care of, so in other words it's been busy. The big sister in the family seems to be very into playing the doctor; her little doctor's equipment has been in hard use as well. The little cutie in mommy's old retro jumpsuit just turned two months -already. She's giving us the most amazing smiles, but in the evenings the poor little one has been crying a lot. I really hope it's going to pass soon (and I might even get some more blogging time again too)! But I'm so grateful and happy that everything is ok. Tonight I felt the smell of the autumn in the fresh wind outside. It's actually quite lovely that autumn is here!
I wish you a peaceful and vlam new week!
ReplyDeleteOh thank you ♥ Wishing you a good one as well!
DeleteSorry about your hubby, glad he´s improving!
ReplyDeleteThanks! I'm very glad about it too :)
DeleteIhana potkupuku ja puserokin on aika retro. Hymyjen voimalla!
ReplyDeleteSiis tosiaan pusetrokin on ihan äidin retro, unohtui mainita :)
Deletetoivon teille itkuttomia iltoja ja puolisolle hyvää vointia!
ReplyDeletemeillä kans hytkytellään illat, tiedän tunteen.
Kiitos! Tsemppiä sinnekin hytkyttelyiltoihin!
DeleteOnneksi miehesi voi jo paremmin!
ReplyDeleteIhan totta, kiitos!
DeleteOnneksi miehesi voi jo paremmin, kahdessakin riittää hoidettavaa! Tsemppiä iltoihin, meillä nuorempi täyttää viikon päästä yksi, ja vauvavuotta mielessä kerratessani iltahuudot kyllä palaavat mieleen.. Onneksi hyvien hetkien ja hymyjen voimalla jaksaa pitkälle <3!
ReplyDeleteKiitos, onneksi tosiaan nuo vauvahymyt antavat paljon energiaa ja jaksaa kannella pientä itkuista taas!
DeleteVoi että, kyllä tuollaiset äkilliset sairastumiset aina pelästyttää - mutta onneksi miehesi on siis jo paranemaan päin. Vallan mainio tuo retropotkari! Ja tietenkin mitä suloisin vauva : ) Meillä nuo iltaitkut on enää muistoja vaan, nyt sitten väännetään esiteinien kanssa ; ) Ihanaa syysviikkoa teille!
ReplyDeleteLapsilla on varmaan joka iässä jotain mistä saa vanhempana vääntää - Meillä on myös yksi uhmaikäinen joten siinäkin on oma hommansa :)
DeleteKuulostaa rankalta, mutta onneksi miehesi vointi on parempaan päin. Minun lapsellani (esikoinen ja toistaiseksi vielä ainut)oli myös koliikkia aluksi ja päivät tuntuivat niin rankoilta. Kaikki ne ruusunpunaiset kuvat ihanasta vauva-ajasta karisivat aika pian pois. Onneksi ne alkuitkut ovat jo ohi ja kotona on iloinen taapero ja loppujen lopuksi se loputtomalta tuntuva aika silloin tuntuu nyt lyhyeltä jaksolta. Jaksamista ja voimia!
ReplyDelete