Olemme asuneet poissa Suomesta pian jo vuoden verran. En voi väittää, etteikö kotiin ja Suomeen olisi ollut välillä kovakin ikävä. Koko elämä on aika vaikea muuttaa yhdellä lentokonematkalla ja tavarakontilla toiselle mantereelle ilman, etteikö se tuntuisi sisimmässä oudolta pitkään. Täällä elämä on monella tapaa erilaista, mutta uuteen ympäristöön ja tapoihinkin tottuu ajan kanssa, vaikkei joidenkin tapojen hullunkurisuutta voisikaan lakata päivittelemästä. Mutta läheisten kaipuuseen se ei päde. Vaikka ulkomailla asuessa ajatukseen välimatkasta tottuu, on sisimmässä aina se ikävä, pieni tai suuri, joka välillä pääsee enemmän valloilleen. Se ikävä koskee omaa perhettä ja ystäviä, niin meillä aikuisilla kuin lapsilla. Minulla se koskee myös Suomea, tänään 100 vuoden itsenäisyydestään ylpeää maata.
Aiemmin olen asunut vuoden Italiassa, vuoden Australiassa ja nyt lähes vuoden Yhdysvalloissa. Jokaisessa näistä maista on omat hyvät puolensa, jotkut huomaa heti ja toiset huomaa vasta vähän ajan kuluttua. Poissa ollessa näkee myös kotimaansa erillä tavalla, näkee sen hyvät puolet ja myös ne asiat jotka voisivat olla toisin. Rakastan Suomen luontoa ja ihmisiä, mutta täältä käsin en esimerkiksi ymmärrä, miksi suomalaiset valittavat niin paljon ja ovat, kyllä, myös hieman kateellista kansaa. Itsekin saatan joskus tietenkin syyllistyä siihen, mutta koitan pitää mottonani asioista iloitsemisen ja optimismin, sen synkistelyn sijaan. Ehkä jotkut piirteet korostuvat täältä kaukaa katsoessa, mutta amerikkalaisten avoimuudessa ja välittömässä puheliaisuudessa on jotain aika mahtavaa, mistä ei olisi haittaa minullekaan, aika introvertille suomalaiselle. Pidän esimerkiksi siitä, kuinka minne tahansa täällä menetkään aina vastaantulijat tai kaupan kassat juttelevat mukavia lapsille. He kehuvat esimerkiksi heidän vaatteitaan tai kysyvät jotain pientä. Suomessa en muista, milloin kukaan vieras olisi jutellut lapsilleni. Ehkä sillä voi olla jotain tekemistä sen kanssa kuinka täällä ihmiset ovat niin avoimia ja puheliaita, koska heidät on lapsesta lähtien totutettu siihen, puhumiseen. Se voisi olla tapa, jonka otan itselleni käyttöön kun taas palaamme Suomeen.
Suomessa on niin paljon mistä olla ylpeä ja iloinen, enkä edes yritä mahduttaa kaikkea tähän tekstiin koska se venyisi liian pitkäksi. Uskon, että näin 100-vuotisitsenäisyyspäivänä moni miettii näitä asioita ja muistaa varmasti olla onnellinen ja ylpeä kotimaastaan. Täältä käsin Suomesta korostuvat varsinkin sen toimiva ja edullinen terveydenhuolto ja hyvä ilmainen koulutus. Myös suomalaisten ahkeruus ja tunnollisuus on arvokas ja hieman näkymätönkin hyve, joka on aika ainutlaatuista -se on varmaan sitä sisua se!
Sitten siihen, kauan karsastamaani kauniiseen suomalaisen designin klassikkoon: Unikkoon. Aloitin muotoilun opiskelun lukion jälkeen Rovaniemellä vuonna 1998 ja samana vuonna ostin Marimekon tehtaan myymälästä kakkoslaatuista sinistä Unikko-puuvillaa 10 metriä, se oli alennuksessa 10 mk metri ja suunnittelin ompelevani kankaasta pussilakana setit joten tuhlasin opiskelijabudjetista kankaaseen jopa 100mk, eli 16,82€. Olin aina pitänyt äitini retro unikkokankaista, mutta sitten iski Unikko-buumi ja Unikko-jakkupuku tuli kadulla vastaan joka toisen rouvan päällä ja kuosia tungettiin niin television kuoriin kuin kaikkeen mahdolliseen muuhunkin tuotteeseen ja kuosi koki täyden inflaation. Pari vuotta sitten Marimekko alkoi tuoda Unikkoa takaisin ihan onnistuneesti. Silti Unikko-kankaani pysyi pakassansa ja kannoin sen mukanani muuttolaatikossa jopa tänne saakka.
Viime marraskuussa Seattlen Suomi-koulu, jossa lapsemmekin käyvät viikonloppuisin, järjesti Suomi 100 iltajuhlat sinivalkoisella teemalla. Nyt se oli, sinisen Unikon aika! Päätin haastaa ompelutaitoni ja otin mallia kesällä ostamastani Marimekon Korppi-mekosta joka on oikeastaan suorakaide hihoilla ja kaula-aukolla. Kaula-aukon vekitkin onnistuivat aika hyvin ja pääsin bileisiin kunnon Suomi-mekossa!
Kangastahan minulla jäi vielä reilusti jäljelle ja tein nyt siitä vielä itsenäisyyspäiväpöytään liinan. Eihän pöytäkattaukseen sitten muuta tarvittukaan kun kynttilät ja havuja! Kukkaahan tuossa pöydässä onkin jo tarpeeksi! Mielestäni tuo sininen Unikko näyttää nyt aivan ihanalta! Ihmeellistä kuinka jotain asioita osaa arvostaa vasta välimatkan päästä!
Mahtavaa juhlapäivää ja onnea rakas, 100-vuotias Suomi!
- English text in the end -
Today it's the 100th independence day of Finland. That's a big thing. Something to be very proud of, the independence of this great little country in the far north with dark and cold winters but amazing midnight sun during it's beautiful summers. I've now lived away from Finland almost a year and have to say there's some things you start to respect more when you get some distance to them, such things for example as great universal healthcare and free education all the way to the universities.
My text in Finnish this time is pretty long and sorry for the short English translation. But I will tell shortly about the blue Marimekko Unikko pattern. I started my design studies in the north of Finland long time ago, 1998. That year I bought some blue Unikko fabric from Marimekko's sale and I thought I'll make duvet and pillow covers for two so I bought altogether 10 meters of fabric. That time I paid for the 10 meters 100 Finnish marks which is about but less than 17€, so not too much if you think about it now. I always loved my mothers old Unikko fabrics that she used as table clothes or curtains. But after I had bought my fabric Marimekko went a bit crazy with the use of this pattern and it was seriously everywhere. It surely was doing well but if every second lady on the street is walking in a full-body Unikko outfit the hype just can't last forever and so I didn't feel like having my blue Unikko fabric anywhere visible. But still I never sold the fabric and thought that one day it's time will come. I was right.
Last November the Finnish School of Seattle organized a blue & white party to celebrate the 100 years old Finland. I took out my 10 meters of Unikko and cut out a simple dress based on the Marimekko Korppi dress I bought last summer. I challenged myself for the sewing project and I was amazed how good it came out! So then I had the perfect dress for the Finland party!
Today is the independence day and I made now also a table clothe of the left over fabric. It's perfect. Happy Independence day Finland, the most amazing country I know!
JOULUKALENTERI / ADVENT CALENDAR POSTS:
